Maanantai alkuillasta 14.3.2022 ajettiin Tarun kanssa Järvenpäähän treffeille.
Tiistaina ajettiin uudestaan Järvenpäähän. Velkolla oli tänään vielä enemmän tekemisen meininkiä, mutta Taru olikin tänään selkeästi edelliseen päivään verrattuna haluttomampi, ei kuitenkaan antanut hammasta tms kuten kesällä selkeästi kertoi kun tärpit oli hänen osaltaan ohi. Mutta ei tyrkyttänyt itseään kovinkaan paljon ja kävi helposti istumaan tai makaamaan kun Velko yritti liehittää, Tarusta tuli vähän "makasi kuin kuollut kala" mieleen ja himokas Velko yritti kaikkensa😅 Mietin myös, että Taru saattaa olla edellisen päivän painien jäljiltä oikeasti väsynyt, koska monta tuntia oli aikamoista riuhuntaa ja painia ja selkään nousemista ja jos ei vielä oikea aika, niin ehkä parempi keskittyä lepäilyyn. Välillä muutamia ihan hyviä pilkahduksia pariskunnalla oli, joten toivoin että tosiaan paras aika on vasta edessä seuraavina päivinä. Velkon aikaisemmasta kokemuksesta tiedettiin, että astui nartun liian aikaisin, joten Velkon innokkuutta ei voinut pitää yhtenä mittarina oikeasta hetkestä. Minulla ja meillä kaikilla ajatus oli, että luomuna mennään ja jos pari onnistuu niin se on tarkoitus ja jos ei jostain syystä onnistu tai toinen ole halukas niin sitten on sekin tarkoitettu. Hannan kaveri kävi katsomassa myös meininkiä ja saatiinkin hyviä neuvoja ja rauhoittelua. Olimme jutelleet jo edellisenä päivänä, että tarvittaessa Taru voi jäädä Hannan luo ja illalla päätimme sitten, että Taru jää Hannan ja Velkon luo toistaiseksi ja pari saa hengata ja peuhata rauhassa ja katsotaan miten homma etenee. Vaikka Taru ei koronavuosina ole ollut juurikaan missään hoidossa porukoita lukuunottamatta, niin uskoin että ei stressaa tai ikävöi, koska on aina ollut niin sopeutuva ja itsenäinen.
Tiistai iltana Hanna päivitteli myöhemmin, että Taru oli syönnin jälkeen piristynyt kunnolla ja mm. alkanut astua Velkoa todenteolla eli meininki näytti edelleen lupaavalta. Yöt koirat nukkuivat erillään, mutta muuten saivat olla yhdessä Hannan läsnäollessa. Hanna päivittelikin keskiviikkona, että malttavat tosiaan nukkuakin välillä päikkäreitä. Meno näytti aamullakin hyvältä, mutta aina kun alkoi olemaan lähellä kunnon astuminen/sisäänmeno niin Taru vinkaisi, kääntyi ja Velko lopetti. Pihalla oli selkeästi alusta asti paras meininki ja olivat toimeliaampia, kai se vaan luonnon ympäristö on luonnollisempi ja siten koirat enemmän vaistoillaan. Piha vaan oli aika haastavassa kunnossa lumien takia niin koirien tassujen pitävyydelle kuin sille, että nalkkiin jäädessään koirien luokse pääsisi häiritsemättä ja riittävän nopeasti. Keskiviikko iltapäivänä Hanna päivitteli, että Taru on selkeästi tyrkympi ja ns.suostuvainen ja Velko pääsi selkään ja Taru antaa olla ja työnnellä rauhassa, mutta kun siitin kosketti niin Taru ulahti ja lähti alta pois ja näitä oli lyhyellä ajalla useampi kerta. Ihmisten puuttuminen tuossa oli selkeästi Velkolla häiritsevä ja sen vuoksi oltiin jo luovuttu ajatuksesta, että Tarusta pidettäisiin kiinni ja oli selkeää, että vasta kun kunnolla nalkissa voi mennä pitämään kiinni. Vähän alkoi jo jännittää, että eikö tämä onnistukaan... Mutta sitten klo 18.34 kilahti puhelimeen kuva nalkissa olevista Tarusta ja Velkosta, ihanaa!!!💗
Hanna oli lähtenyt koirien kanssa lenkille ja yhtäkkiä pellolla vapaina ollessaan koirat olivatkin nalkissa ja Hanna kiirehti luokse. Ihana auringonlasku tallentui taustalle, taisi prinsessa tarvitakin oikean hetken ja esileikkien lisäksi ripauksen romantiikkaa😏 Olivat nalkissa n.13 min.
Koska ilta oli melko pitkällä, niin sovittiin että tulen seuraavana päivänä hakemaan Tarun kotia. Loppuillan ja yön saavat olla erillään ja katsotaan sitten seuraavana päivänä jos ovat innokkaita, niin voisivat mahdollisesti astua vielä uudelleen ennen kotiinlähtöä kerran mahdollisuus on nyt kun ovat samassa paikassa.
Torstaina ajelin Järvenpäähän aamusta, olin koirien kanssa Hannan pihalla kun yks kaks painien ohessa olivatkin nalkissa. Koirat olivat hieman nurkan takana, mutta onneksi menin katsomaan mikä meininki ja luokse kävellessä Velko ehtikin jo kääntyä ja pääsin just ajoissa pitämään kiinni ja rahoittelemaan koiria. Huusin Hannaa avuksi, niin sai jeesaattua Velkolle vähän parempaa asentoa epätasaisella pihalla. Tällä kertaa olivat nalkissa taas n. 15 min. Toivotaan, että nyt astutus onnistui, ainakin todennäköisyyttä vähän kasvatettiin toisella astumisella ja tiedettiin, että progejen suhteen aika on otollinen tiinehtymiselle. Astumisen jälkeen siirryttiin sisälle ja nuoripari intoutui vielä leikkimään, mutta nyt selkeästi meininki oli erilaista ja kaverillista ja normaalia leikkiä. Ihanaa, että Taru ja Velko tykästyivät toisiinsa alusta asti niin hyvin. Onneksi meillä ihmisillä oli aikaa ja mahdollisuuksia ja myös kärsivällisyyttä antaa luonnon hoitaa. Olen niin kiitollinen Hannalle kaikesta avusta ja tästä mahdollisuudesta käyttää Velkoa ja että otti nuorenparin luokseen ja tarjoutui aktiivisesti itse olemaan mukana astutuksessa näinkin paljon 💓 Todella mielenkiintoinen kokemus varmasti niin Hannalle kuin itsellenikin ja tärkeintä, että astutus onnistui ja kaikki sujui hyvin!
